sunnuntai 26. lokakuuta 2014

FAQ

Kerrottuamme lähheisille/tuttaville/kissoille/naapureille/työkavereille/koirille reissuun lähöstämme, on vastassa ollu aina liuta kysymyksiä/kommentteja. Arveltiin, että säästetään vähä aikaa, jos vastataan näihin toistuviin  kysymyksiin täällä blogin puolella. Avartukkaa!

1. "HERRAISÄ, niinkö pitkäks aikaa!? Missee työ asutte siellä!?!?!"
- Suhteutettuna koko elämään, olettaen että molemmat eletään ainaki satavuotiaiks, ei neljä kuukautta oo oikeesti kovin pitkä aika. Asumisjärjestelyt tapahtuu paikan päällä fiiliksen mukkaan, mutta todennäkösesti emme tällä reissulla majotu missään Hilttoneissa.
Esimerkiks Thaimaassa majotuttiin kohtuullisen hyvissä bungaloweissa ja mm. Phayamilla meiän bunga makso 300 tbh/yö, eli noin 7,5 euroo, eli kolomisen euroo molemmilta (alla oleva kuva ei liity tapaukseen). Ja Intia ja Laos on kuitenkin hintatasoltaan edullisempia kuin Thaimaa, eli kelepo majotus saattaa lohjeta parilla eurolla.

Koh Phayam '14

2. "INTIAAN?!?!?!! Teijät ryöstetään, hakataan, raiskataan, kidnapataan ja tapetaan siellä."
- Niin, on kyllä kuultu huhua, ettei sieltä kukaan oo palannu hengissä takasin :/ Noeivaan, ymmärrettävä huoli, mutta siellä reissataan koko ajan yhä enemmän ja enemmän, myös länsimaalaiset naiset itekseen. Monesti ollaan pelätty enemmän yön pimeinä tunteina Kuopiossa snäkärin jonossa kun millään ulkomaanreissulla. Järki piässä ja hoosut jalassa!

3. "Häähää,saatte ihan varmasti ripulin siellä!!"
-  Onko tämä nyt varmaa tietoa?



4. "Onko teiän vanhemmat tosi rikkaita vai miten te maksatte tollasen reissun?"
- Aika hyvin on ite osattu säästää rahhaa (+veronpallautukset!). Pittäähän sitä olla, mutta loppujen lopuks siellä pärjää kuitenkin aika vähällä. Majotuskustannukset mennee puoliks, ruoka ja julkinen liikenne (vertaa VR <3) on aika naurettavan halapaa. Paitsi jos liikutaan Mirvan äidin vaatimalla panssarivaunulla.
Tarkotus on siis ellää melko normaalia elämää, ei ryypätä ja rällätä niin ku tennissukkaturistit Pattayalla.

5. "Entäs ura, mies, avioliitto, kultainennoutaja, lapset, farmariauto, omakotitalo, perunamaa, asuntolaina?"
- Niin, ilmeisesti nämä ei oo ennää mahollisia tämän reissun jälkeen? ;) Tässä vaiheessa tämä yhteiskunnan määrittelemä tulevaisuuden suunnitelma ei tunnu kauheen ajankohtaselta/ kiinnostavalta muutenkaan. Paitsi se mies. Ehkä. Ja pari perunaa. Voin kanssa. Ja höysteeks vähä kastiketta ja ehkä valkosipulileipää ja öö, mikä olikaan kysymys? Ruoka on hyvää. Nimim. hoideltiin tossa 5 minuuttia sitte tortilloita ja puolikas suklaakakku. Rantakunnossa ne hylkeetkin on? Ps. Vinkkejä mistä löytyis XXXXL-koon bikineitä??

6. "Et oo ennää minun tytär jos lähet Intiaan"
- Äidinrakkaus, se kestää mitä vaan <3

7. "Miten selviätte ilman ruisleipää / mitä te muka syötte siellä?"
- Pyhällä hengellä mennään. Onneks on ahkerasti kerätty vararavintoa vyötärölle ym. paikkoihin.

Liian paljo hyvvee on ihanoo!

8. "Lähetteks te niinku valaistumaan ja ettimään itteenne sinne?"
- Ei kun sitä ripulia. Ei olla sen kummemmin lähössä valaistumaan tai hippeilemään, mutta oman maailmankatsomuksen avartaminen on yks hyvä syy lähteä. Ja se ruoka :3

9. "Miten te kestätte toisianne neljä kuukautta?"
- Sen näkkee sitte, toukokuu meni ainaki paremmin ku hyvin. Ja paremmin ku neljä kuukautta erossa toisistamme xoxo

10. "Voi hitsinvimpulat, entä jos saatte ripulin siellä??"
 - Tai entä jos tuleeki ummetus?! Tai nuha!? TAI HIKI?! Fuck this shit, ei me lähetäkkään.


Me ei tiietä mitä tästä reissusta tullee, todennäkösesti kaikki ei tuu menemään niin ku oppikirjassa ja ripulikin saattaa yllättää. Ymmärretään läheisten huoli ja kyllä meitäki jännittää tosi paljon, mutta toivotaan silti vähän uskoo, luottamusta ja kannustusta - tämä on meiän molempien pitkäaikanen haave, joka vihdoinki totteutuu! Tottakai on niitä saatukkin ja tiietään, että se kaikki huoli on vaan välittämistä. Myökii rakastettaan teitä, kyllä myö pärjätään! <3

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Kaheksankytäyheksän päevee jälellä

Mahettannoonko olla Kuopijon torilla? Mahettaan. Vielä. Vuan ei kolomen kuukauven piästä.

Don't worry, ei aiota kirjottaa koko blogia ihan noin pahasti viäntämällä. Idea blogiin saatiin tännään, tarkotuksena lähinnä pittää lähimmäiset ajantasalla ja vihreenä katteudesta. Ja kertoo meiän toilailuista. Kieliopillisesti korrektia, säännöllisin väliajoin päivitettyä ja tolokullista tekstiä on turha ootella.

Matkattiin ekan kerran yhessä toukokuu -14 reppureissulla Thaimaassa. Oli ihanata, ja piti jo siellä kotiinlähtö-masennusvitutuksen vallassa luvata toisillemme, että lähetään uuteen reissuun heti tilaisuuden tullessa. Töitä tehtiin julumetusti, eli liput varattiin Tanjan lomarahoilla, eikä kummallakkaan oo vieläkään tarpeeks rahhaa ees siellä elämisseen, saati reissunjälkeiseen elämään takasin täällä Villissä Pohjolassa. Getting there! 

Lähtö meillä on 5.1.15 ja lentolippujen mukkaan päämääränä on Delhi, Intia. HUI. HUIUJIJUIJUI. ULIULIULI. Delhistä on tarkotus lähtee valumaan alaspäin määrittelemättömien välietappien kautta, määrittelemättömällä kulkuneuvolla kohti Goaa ja sen tutkimattomampia kolkkia. Goalta lennetään Bengaluruun ja sieltä edelleen Chennaihin, josta lennetään Bangkokkiin helmikuun alussa. Ja sieltä sitte jollain konstilla Laosiin, missä myös ollaan kuukausi sen tarkempia kohteita vielä määrittelemättä. JA SITTEN, maaliskuun alussa siirrytään kiertämään Pohjois-Thaimaata ja loppujen lopuks luultavasti päädytään tutulle Koh Phayamille, jonne toukokuussa molempien sydän jäi ja jonne luvattiin palata. Ja vapuks kottiin! Ehkä.

Tämänhetkiset fiilikset: AAAFAFFAFAFAFAFHUIHUHJIUJIJUIJUHIUHIUJIUJIUOIJOIJOIJOIJOIOJIFAFFAAAAAAAA
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA.


Koh Phayam '14