Ei otsikkoa (mielikuvitus ei nyt riita)

Ultimaattisen tyhjapaisyytemme keskella on unohettu blogin olemassaolo lahes kokonaan. Ainoa tyynta mielta ravisuttava asia on havahtuminen siihen, etta kolmen viikon paasta mahetaan olla taas Kuopion torilla. Tah? Rahalahjotuksia reissun pidentamiseks otetaan avosylin vastaan! 

Loppuaika Don Detilla meni addiktoituessa korttipeleihin ja loikoillessa. Vaikka ei sykitty menemaan, aika meni tosi noppeesti ja tutustuttiin jalleen kerran uskomattomiin ihmisiin. Sinne ois helposti voinu jumahtaa pidemmakski aikaa mutta intopinkeina lahettiin kohti Bangkokkia Miraa vastaan. Hymyt hyyty Laosin rajalla kun ainut vaihtoehto paasta Bangkokkiin sina paivana oli sleeperbussi. Ei ois ehka kieltaydytty parista Diapamista bussin rytkytellessa kaasu pohjassa pitkin kuoppasia pikkuteita. Jos jottain on opittu talla reissulla niin aasialaiset ossaa ajjaa moottoriajoneuvoja vaan yhella tavalla, vitun lujaa. Paastiin kuitenki perille ja iloitkuisen jalleennakemisen jalkeen hypattiin yojunnaan kohti Chumphonia ja sielta sattaaviittakymppia uuen rallikuskin kyyissa minivanilla Ranongiin, josta otettiin lautta Phayamille.

meritutkijat tyossaan

harvinainen valoilmio Phayamilla

kookoksetkii hymmyilee!

Saari on just niin paratiisi kun muisteltiinki ja saatiin tosi lammin vastaanotto kaikilta jotka muisti meiat viime vuodelta. Taalla on hyvin kotoisa olo.

meduusanmollukka..

apina kiikussa

julukuset joogaamassa

Naitten reilun parin viikon aikana on menestyksekkaasti onnistuttu mm polttamaan pakaramme ja tekemaan uusia (omia) nopeusennatyksia skootterilla..

"Vaau, nyt mennaan tosi kovasti!!"

"Tanja, mittari ei oo kayny viela ees neljassakympissa.."

Viime vuoteen verraten saarella on enemman kuhinaa ja usseemmat kaupat ja ravintolat on viela auki, eli valinnanvarraa on enemman. Oi sita paivaa kun loyettiin jokaisen kulinaristin taivaan nimelta Baan Nam Chaa. Valokuvia sielta saatavista taivaanhippusista ei luonnollisesti ole, koska ruoka on liian hyvvaa ja meilla on aina nalaka. Arvelimme kohteliaasti kysya mikali paikan omistaja, ihana Jessica, haluais adoptoia meiat, tai ees palkata koemaistajiks.

all rights reserved!!

Paivat mennee helposti luonnon kauneutta ihmetellessa ja meressa meduusojen kanssa polskutellessa. Mirva lahes menetti oikean etureitensa ja ranteensa naiden paskiaisten avulla (true story). Ollaan asetuttu kodiksi viime vuotiseen bungalowiin, jonne on tana vuonna saatu lemmikeiks musta, ruma ja aarimmaisen haijynnakoinen orava ja kyynarvarren kokonen gekko. Jompikumpi naista mussukoista paskoo n. 2-3 kertaa paivassa keskelle meian bungalowin lattiaa tai muuten vaa saikyttellee lasahtelemalla katosta lattialle. Saataspa tuoda nama rakkaat lemmikit Suomeenki..

EDIT: Pitkan ja tyolaan tutkimustyon tuloksena saatiin selville, etta lattiallemme ulostava mussukka onkin lepakko. Uus lemmikki, jee!!!

Majotutaan Starlight Resortissa jota pittaa tosi mukava perhe, jotka kohtelee kaikkia asukkejakin kun perheenjasenia. On ihmisen hyva olla, taas.

Talla viikolla saatiin ainutlaatunen tillaisuus lahtee kaveriporukalla n. 60 kilsan paassa sijaitsevaan Koh Surinin kansallispuistoon. Siihen kuuluu usseempia saaria ja niita ymparoi yks Thaimaan kuulusimmista koralliriutoista, Richeliu Rock. Ennen kun mentiin, kuultiin paljon kehuja siella sukeltaneilta ja ei voia vaittaa vastaan. Ajeltiin meian venneella usseempaan spottiin ja snorklailtiin mm. rauskojen ja haiden ja nemo-kalojen seassa!
Yovyttiin matkan jarjestajan kavereitten luona pienella saarella jossa ei tuntunu asuvan muita kun tama yks perhe. Istuttiin iltaa ja ne kokkaili meille hyvvaa paikallista ruokaa :)

paikallinen terveyskeskus

matikan tunnilla

nama hoponassut on jo kolmesti yrittany paasta osingoille meian ruuista, eivat tiia kenen kanssa leikkiivat..

HAPANKORPPUJA

tahan astisen reissun eka myrsky! kesti ainaki vartin

iltanaposteluja @ hippy bar

auringonnousu Koh Surinilla

Vaavavavavvayvayvayvvaabuuuubyyyybobobobjeps. Ei haluta kottiin.

Kop chai lai lai rai rai

Luang Prabang

Paadyttiin olemaan Luang Prabangissa vaan kolme yota, aikaa kulutettiin lahinna kiertelemalla kaupunkia ja nautiskelemalla ruuasta pienissa ranskalaistyylisissa ravinteleissa. Koko kaupunki on aika ranskalaistyylinen ja suurin osa turisteista iakkaampia lankkareita. Iltasin istuskeltiin tunnelmallisessa joenvarsiravintolassa Utopiassa, jonne suurin osa nuorista reissareista kokoontu aina juttelemaan mukavia ja muuta mukavaa. Oli mukavaa.

slowboatissa matkalla Luang Prabangiin silimat leppaili naissa maisemissa

Tehtiin yks paivaretki vesiputouksille ja bear rescue centeriin. Karhut asuu tosi virikkeellisissa oloissa jonne ne on otettu turvaan Aasiassa kukoistavalta salametsastykselta. Vesiputoukset oli haikaisevan kauniit ja niitten kirkkaissa vesissa sai myos polskutella!

JA TAAS, mikali sinulla on varattuna mutkaisa matka aamukasilta Luang Prabangista Vangviengiin, mene kottiin ennen puoltayota. Tai ees ennen kahta. Tai voi hyva luoja edes ennen neljaa. 

Jokohan nyt ois opittu??

grammar_nazit taalla taas terve

onnistunut ruokakuva!! stir-fried vegetables with tofu

Vangvieng

Melkein heti saavuttuamme Vangviengiin, tajuttiin etta paikka on sanoinkuvaamattoman kaunis, mutta ei meita varten. Jos oot aktiivireissari ja tykkaat bailata, saattasit viihtya taalla pidempaanki. Me oltiin vaan kaks paivaa, kohokohta oli ehottomasti kuumailimapalloilu. Ei lisattavaa.

Varsin tietosina liikenteen vaarallisuuesta tiallapain palloo, hypattiin kuitenki tapamme mukaan sleeperbussiin matkalla Etela-Laosiin. Aamuyolla herattiin siihen, etta oli vahan turhan bumpy road ja bussi meni helevetin kovvaa etteenpain pientareella ja siita rinnetta alas popelikkoon. Muutaman sekunnin ajan oltiin aika varmoja etta nyt mennaan kohti valloo, mutta ihmeen kaupalla bussi pysahtyki kahensaan metrin, parin puun, jumalattoman montun ja puhelinpylvaan jalkeen peltoaukeelle. Kenellekkaan ei onneks kayny tosi kopelosti, muutamat joutu sairaalaan luunmurtumien ja aivotarahysten takia. Me selvittiin mustelmilla ja jarkytyksella.

Don Det

Eipa oo parempaa paikkaa toipua paskahalvauksesta ku tama pikku saari, joka uinuu keskella Mekong-jokkee. Ollaan oltu niin aktiivisia etta saahaan kohta makkuuhaavoja..

Taalla on tosi paljon reissareita, matkallaan Kambodzaan. Saari kuhisee suomalaisia, mahollisesti Madventuresin ansiosta. Joka paiva on jonkun synttarit tai grillijuhlat tai tayenkuunjuhlat tai ihan vaan tiistai eli juhlat. Meininki ei kuitenkaa oo mittaan rokeltamista ja tunnelma saarella pyssyy koko ajan hyvin lupsakkana.

On oltu taalla nyt reilu viikko ja makkaamisen lisaks on tubeiltu, eli lilluttu traktorin sisakumeissa pitkin jokkee, kayty pyoraretkilla ja veneretkella. Majotuttaan Happy Barissa jossa meian bungalowi maksaa 5 euroo yolta. Koko saaren asukkaat on aikalailla tuttuja keskennaan ja yhteisollisyyden tunne on vahva. Aiotaan rentoilla taalla viela viikko, jonka jalkeen lahetaan Mirvan siskoo vastaan Bangkokkiin. Juuh, nyt on nalaka, bye bye