Luang Prabang
Paadyttiin olemaan Luang Prabangissa vaan kolme yota, aikaa kulutettiin lahinna kiertelemalla kaupunkia ja nautiskelemalla ruuasta pienissa ranskalaistyylisissa ravinteleissa. Koko kaupunki on aika ranskalaistyylinen ja suurin osa turisteista iakkaampia lankkareita. Iltasin istuskeltiin tunnelmallisessa joenvarsiravintolassa Utopiassa, jonne suurin osa nuorista reissareista kokoontu aina juttelemaan mukavia ja muuta mukavaa. Oli mukavaa.
| slowboatissa matkalla Luang Prabangiin silimat leppaili naissa maisemissa |
Tehtiin yks paivaretki vesiputouksille ja bear rescue centeriin. Karhut asuu tosi virikkeellisissa oloissa jonne ne on otettu turvaan Aasiassa kukoistavalta salametsastykselta. Vesiputoukset oli haikaisevan kauniit ja niitten kirkkaissa vesissa sai myos polskutella!
JA TAAS, mikali sinulla on varattuna mutkaisa matka aamukasilta Luang Prabangista Vangviengiin, mene kottiin ennen puoltayota. Tai ees ennen kahta. Tai voi hyva luoja edes ennen neljaa.
Jokohan nyt ois opittu??
| grammar_nazit taalla taas terve |
| onnistunut ruokakuva!! stir-fried vegetables with tofu |
Melkein heti saavuttuamme Vangviengiin, tajuttiin etta paikka on sanoinkuvaamattoman kaunis, mutta ei meita varten. Jos oot aktiivireissari ja tykkaat bailata, saattasit viihtya taalla pidempaanki. Me oltiin vaan kaks paivaa, kohokohta oli ehottomasti kuumailimapalloilu. Ei lisattavaa.
Varsin tietosina liikenteen vaarallisuuesta tiallapain palloo, hypattiin kuitenki tapamme mukaan sleeperbussiin matkalla Etela-Laosiin. Aamuyolla herattiin siihen, etta oli vahan turhan bumpy road ja bussi meni helevetin kovvaa etteenpain pientareella ja siita rinnetta alas popelikkoon. Muutaman sekunnin ajan oltiin aika varmoja etta nyt mennaan kohti valloo, mutta ihmeen kaupalla bussi pysahtyki kahensaan metrin, parin puun, jumalattoman montun ja puhelinpylvaan jalkeen peltoaukeelle. Kenellekkaan ei onneks kayny tosi kopelosti, muutamat joutu sairaalaan luunmurtumien ja aivotarahysten takia. Me selvittiin mustelmilla ja jarkytyksella.
On oltu taalla nyt reilu viikko ja makkaamisen lisaks on tubeiltu, eli lilluttu traktorin sisakumeissa pitkin jokkee, kayty pyoraretkilla ja veneretkella. Majotuttaan Happy Barissa jossa meian bungalowi maksaa 5 euroo yolta. Koko saaren asukkaat on aikalailla tuttuja keskennaan ja yhteisollisyyden tunne on vahva. Aiotaan rentoilla taalla viela viikko, jonka jalkeen lahetaan Mirvan siskoo vastaan Bangkokkiin. Juuh, nyt on nalaka, bye bye
Varsin tietosina liikenteen vaarallisuuesta tiallapain palloo, hypattiin kuitenki tapamme mukaan sleeperbussiin matkalla Etela-Laosiin. Aamuyolla herattiin siihen, etta oli vahan turhan bumpy road ja bussi meni helevetin kovvaa etteenpain pientareella ja siita rinnetta alas popelikkoon. Muutaman sekunnin ajan oltiin aika varmoja etta nyt mennaan kohti valloo, mutta ihmeen kaupalla bussi pysahtyki kahensaan metrin, parin puun, jumalattoman montun ja puhelinpylvaan jalkeen peltoaukeelle. Kenellekkaan ei onneks kayny tosi kopelosti, muutamat joutu sairaalaan luunmurtumien ja aivotarahysten takia. Me selvittiin mustelmilla ja jarkytyksella.
Don Det
Eipa oo parempaa paikkaa toipua paskahalvauksesta ku tama pikku saari, joka uinuu keskella Mekong-jokkee. Ollaan oltu niin aktiivisia etta saahaan kohta makkuuhaavoja..
Taalla on tosi paljon reissareita, matkallaan Kambodzaan. Saari kuhisee suomalaisia, mahollisesti Madventuresin ansiosta. Joka paiva on jonkun synttarit tai grillijuhlat tai tayenkuunjuhlat tai ihan vaan tiistai eli juhlat. Meininki ei kuitenkaa oo mittaan rokeltamista ja tunnelma saarella pyssyy koko ajan hyvin lupsakkana.On oltu taalla nyt reilu viikko ja makkaamisen lisaks on tubeiltu, eli lilluttu traktorin sisakumeissa pitkin jokkee, kayty pyoraretkilla ja veneretkella. Majotuttaan Happy Barissa jossa meian bungalowi maksaa 5 euroo yolta. Koko saaren asukkaat on aikalailla tuttuja keskennaan ja yhteisollisyyden tunne on vahva. Aiotaan rentoilla taalla viela viikko, jonka jalkeen lahetaan Mirvan siskoo vastaan Bangkokkiin. Juuh, nyt on nalaka, bye bye