perjantai 10. huhtikuuta 2015

Ei otsikkoa (mielikuvitus ei nyt riita)

Ultimaattisen tyhjapaisyytemme keskella on unohettu blogin olemassaolo lahes kokonaan. Ainoa tyynta mielta ravisuttava asia on havahtuminen siihen, etta kolmen viikon paasta mahetaan olla taas Kuopion torilla. Tah? Rahalahjotuksia reissun pidentamiseks otetaan avosylin vastaan! 

Loppuaika Don Detilla meni addiktoituessa korttipeleihin ja loikoillessa. Vaikka ei sykitty menemaan, aika meni tosi noppeesti ja tutustuttiin jalleen kerran uskomattomiin ihmisiin. Sinne ois helposti voinu jumahtaa pidemmakski aikaa mutta intopinkeina lahettiin kohti Bangkokkia Miraa vastaan. Hymyt hyyty Laosin rajalla kun ainut vaihtoehto paasta Bangkokkiin sina paivana oli sleeperbussi. Ei ois ehka kieltaydytty parista Diapamista bussin rytkytellessa kaasu pohjassa pitkin kuoppasia pikkuteita. Jos jottain on opittu talla reissulla niin aasialaiset ossaa ajjaa moottoriajoneuvoja vaan yhella tavalla, vitun lujaa. Paastiin kuitenki perille ja iloitkuisen jalleennakemisen jalkeen hypattiin yojunnaan kohti Chumphonia ja sielta sattaaviittakymppia uuen rallikuskin kyyissa minivanilla Ranongiin, josta otettiin lautta Phayamille.



meritutkijat tyossaan
harvinainen valoilmio Phayamilla



kookoksetkii hymmyilee!

Saari on just niin paratiisi kun muisteltiinki ja saatiin tosi lammin vastaanotto kaikilta jotka muisti meiat viime vuodelta. Taalla on hyvin kotoisa olo.


meduusanmollukka..
apina kiikussa
julukuset joogaamassa

Naitten reilun parin viikon aikana on menestyksekkaasti onnistuttu mm polttamaan pakaramme ja tekemaan uusia (omia) nopeusennatyksia skootterilla..

"Vaau, nyt mennaan tosi kovasti!!"
"Tanja, mittari ei oo kayny viela ees neljassakympissa.."

Viime vuoteen verraten saarella on enemman kuhinaa ja usseemmat kaupat ja ravintolat on viela auki, eli valinnanvarraa on enemman. Oi sita paivaa kun loyettiin jokaisen kulinaristin taivaan nimelta Baan Nam Chaa. Valokuvia sielta saatavista taivaanhippusista ei luonnollisesti ole, koska ruoka on liian hyvvaa ja meilla on aina nalaka. Arvelimme kohteliaasti kysya mikali paikan omistaja, ihana Jessica, haluais adoptoia meiat, tai ees palkata koemaistajiks.


all rights reserved!!



Paivat mennee helposti luonnon kauneutta ihmetellessa ja meressa meduusojen kanssa polskutellessa. Mirva lahes menetti oikean etureitensa ja ranteensa naiden paskiaisten avulla (true story). Ollaan asetuttu kodiksi viime vuotiseen bungalowiin, jonne on tana vuonna saatu lemmikeiks musta, ruma ja aarimmaisen haijynnakoinen orava ja kyynarvarren kokonen gekko. Jompikumpi naista mussukoista paskoo n. 2-3 kertaa paivassa keskelle meian bungalowin lattiaa tai muuten vaa saikyttellee lasahtelemalla katosta lattialle. Saataspa tuoda nama rakkaat lemmikit Suomeenki..

EDIT: Pitkan ja tyolaan tutkimustyon tuloksena saatiin selville, etta lattiallemme ulostava mussukka onkin lepakko. Uus lemmikki, jee!!!

Majotutaan Starlight Resortissa jota pittaa tosi mukava perhe, jotka kohtelee kaikkia asukkejakin kun perheenjasenia. On ihmisen hyva olla, taas.




Talla viikolla saatiin ainutlaatunen tillaisuus lahtee kaveriporukalla n. 60 kilsan paassa sijaitsevaan Koh Surinin kansallispuistoon. Siihen kuuluu usseempia saaria ja niita ymparoi yks Thaimaan kuulusimmista koralliriutoista, Richeliu Rock. Ennen kun mentiin, kuultiin paljon kehuja siella sukeltaneilta ja ei voia vaittaa vastaan. Ajeltiin meian venneella usseempaan spottiin ja snorklailtiin mm. rauskojen ja haiden ja nemo-kalojen seassa!
Yovyttiin matkan jarjestajan kavereitten luona pienella saarella jossa ei tuntunu asuvan muita kun tama yks perhe. Istuttiin iltaa ja ne kokkaili meille hyvvaa paikallista ruokaa :)


paikallinen terveyskeskus

matikan tunnilla




nama hoponassut on jo kolmesti yrittany paasta osingoille meian ruuista, eivat tiia kenen kanssa leikkiivat..

HAPANKORPPUJA
tahan astisen reissun eka myrsky! kesti ainaki vartin
iltanaposteluja @ hippy bar
auringonnousu Koh Surinilla

Vaavavavavvayvayvayvvaabuuuubyyyybobobobjeps. Ei haluta kottiin.